Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €

Auttajien auttaminen

  • Myötätuntostressi ja myötätuntouupumus
  • Sijaistraumatisoituminen

Traumaattinen stressi eli kriittisen tilanteen stressi määritellään stressireaktioksi, jonka aiheuttaa ihmisen altistuminen järkyttävälle tapahtumalle. Auttajista traumaattiselle stressille altistuvat primaaristi onnettomuustilanteissa työskentelevät eli sairaankuljetushenkilöstö, palomiehet ja poliisit sekä lääkärit ja hoitohenkilöstö. Sekundaarisesti traumaattiselle stressille altistuvat ns. toisen vaiheen auttajat eli kriisiryhmien työntekijät, sosiaalityöntekijät ja mielenterveystyöntekijät, jotka auttavat ja hoitavat uhreja onnettomuuden jälkeen. Traumaattiselle stressille altistuvat monet muutkin ammatti-ihmiset, kuten toimittajat ja kuvaajat, oikeudenkäyntihenkilöstö, sosiaali- ja terveydenhuollon laitosten työntekijät, vastaanottokeskusten työntekijät jne.

Traumaattinen stressi voi aiheuttaa paitsi stressireaktioita lyhyellä aikavälillä myös muita kielteisiä ilmiöitä, kuten työsuoritusten huononemista, persoonallisuuden muuttumista, ahdistuneisuutta, riitaisuutta, surureaktioita, masentuneisuutta ja itsetuhoisia ajatuksia. Se voi näkyä myös työntekijöiden suurena vaihtuvuutena.

MYÖTÄTUNTOSTRESSI JA MYÖTÄTUNTOUUPUMUS

Auttajat voivat traumatisoitua myös empatiakykynsä vuoksi. "Välittämisen hinta" eli myötätuntostressi ja myötätuntouupumus on luonnollinen seuraus, käyttäytyminen ja tunnetila, joka johtuu tietoon tulleesta traumaattisesta tapahtumasta ja sen yksityiskohdista ja jonka kokija on ollut itselle läheinen (rakastettu, ystävä, potilas, asiakas). Kyseessä on stressi, joka seuraa kärsivän ihmisen auttamisesta tai auttamisen halusta.

Sijaistraumatisoituminen

Sijaistraumatisoitumista syntyy erityisesti pitkissä työntekijä-, asiakas- ja potilassuhteissa, kuten psykoterapeuttien työssä. Se voi vaikuttaa työntekijään laajasti ja syvästi muuttamalla kielteisesti hänen minäänsä. Viitekehys voi muuttua (identiteetti, maailmankäsitys ja henkisyys/hengellisyys). Sijaistraumatisoituminen voi myös heikentää yksilön tunteiden kestokykyä, minuuden tunteen säilyttämiskykyä ja kykyä säilyttää sisäinen yhteys toisiin. Se voi häiritä keskeisiä tarpeita ja uskomuksia itsestä ja toisista ja vaikuttaa sitä kautta ihmisten välisiin suhteisiin. Se voi heikentää  egoresursseja ja muuttaa sensorisen muistin toimintaa.